Rokkivideon rajaton riemu
Kirjoittanut Antti Tuominen, 2003
Aurinkoisena kevätpäivänä astun bussista jossain Haukiputaalla. Pysäkillä minua odottaa rock’n roll renttu J. Aslak Räsänen joka lähtee johdattamaan minua läheiseen Pajabaariin vankkumattomalla asiantuntemuksella.
Ravintelissa kohtaan yllättävän näyn: kaljaa lanttaavien vakiasiakkaiden lisäksi baarista löytyy metrien mittainen rata, jonka päällä lojuu massiivinen kelkalta näyttävä härveli. Komeuden kruunaa jalustan nokkaan pultattu videokamera, jonka ympärillä häärii Vesa Rönty. Tältä näyttää Ruotomielen kolmannen musiikkivideon Luu ja henki kuvauspaikka.
Istahdan tarkkailemaan tilannetta. Vesku heittelee ohjeita miimikkoa näyttelevällä Hopolle, Jonna raapustaa merkintöjä kuvaussihteerin papereihinsa, porukkaa häärii valojen ja radan kimpussa. Baarin toisessa nurkassa mustaan cowboy asuun pukeutunut, vahvasti humaltunut miekkonen jututtaa selvästi vaivautunutta tyttöä. Tytöllä on päällään punainen juhla-asu, joka saa mieleeni vanhojen tanssit. Baarinpitäjäksi myöhemmin paljastuva nainen holhoaa humalaisia äijiä käskevällä äänellä. Sangen kiintoisaa.
Kuvaus alkaa. Luvassa on vaikeita kamera-ajoja, runsaasti savua, minimaalista tv:tä hampaissaan pitelevä miimikko, juhlapuvuissa aterioiva seurue ja raivostuneena pöytää takoja möykkääjä. Sekä paljon yli-innokkaita asiakkaita jotka tuon tuostakin haluavat laulamaan tai tanssimaan videolle. Erityisesti Nekku, se mustiin pukeutunut cowboy, kunnostautuu tällä saralla. Plussana nuo mainiot miekkoset haluavat jatkuvasti tarjota tekijöille olutta. Ja sehän maistuu.
Ulkona aurinko alkaa hiljalleen laskea ja olen remuamiseni remunnut. Pajabaarissa kuvaukset etenevät yhä samalla leppoisalla, mutta ammattitaitoisella otteella kuin koko päivän. Nauhalle on saatu paljon hyvää kuvaa ja kaikilla kuvausryhmäläisillä on ollut hilpeää. Musiikkivideon tekeminen tuntuu niin hupaisalta, että sitä on aivan pakko seurata vielä hetki. Ja okei, seuraava bussi Ouluun lähtee tunnin päästä.
