Vaikka Delta Citysta olikin otettu opiksi, uusi levy valmistui ihan samaa etananjuoksua. Probleema ei taaskaan ollut loputon värkkäys, vaan loputtomat esteet päästä värkkäämään. Viikkoja kului pyöritellen peukaloita. Vaan ei auttanut itkeä – it´s the modern way, baby. Ja hei, tyhmiähän tässä oltiin, jos tätä ei aavistettu. Toni jaksoi rauhoitella: levy olisi valmis kun sitten kun olisi, ei meillä ole mitään hätää. Kuten yleensä, Toni tiesi mistä puhui. Silti, odottelu oli perseestä.

Hommia jatkettiin aina kun se tarvittaville tahoille sopi. Onneksi henki bändin sisällä jatkoi kesällä 2009 pohjalta vauhtia ottanutta nousuaan ja jokseenkin kaikki puhkuivat uutta energiaa. Olennaisessa eli musiikin tekemisessä oli hyvä meininki. Tämä helpotti, edes jokin juttu oli edes jotenkin kondiksessa. Soitimme keikkoja edelleen harvakseltaan ja juurikin levynteon takia, mutta ne olivat poikkeuksetta aika hyviä. Keikoissa oli energiaa.

Siekkareita, Danzigia ja uutta musaa!

Moses Hazy hoiti jälleen 45 Specialin kesäklubien ohjelman ja Ruotomieli oli taas tukevasti edustettuna. Moses-rumpali Pääkön loukattua itsensä soittokunnottomaksi Ruotomieli soitti paikkauskeikallisen covervalintoja: The Replacementsiä, The Stoogesia, Sabbathia, KISSIä jne. Myös Vanha Sielun Veljet -tribuuttimme T. Skitso & Soturit heitti keikan Tonin istuessa rummuissa ja Masan täydentäessä farfisassa. Keken kanssa liityimme Moseksien Rikun ja Mikon kasaamaan Danzig-tribuuttiin idealla “Oulun pienimmät jätkät soittaa muskelirokkia”. The Bodies play Danzig soitti kaksi kesäklubikeikkaa, jotka menivät upeasti. Keke kannutti uskomattoman hienosti ja minä sain lirpautella heavylickejä luvan kanssa. Ja Riku veti Glennin jutut saatanan upeasti. Tätä juttua väännettäisiin vielä.

Loppuvuoden 2010 kuljin sydän hihassa ja kaulus & nyrkit pystyssä. Pikkuhiljaa levy valmistui, vinkaisu kerrallaan ja miksaus käynnistyi elokuussa. Tuomen Pekka teki kovasti duunia hyvän soundin eteen. Levy sai nimen Neonvarjot, mikä kertoi enemmän yhtään mistään kuin mikään muu aiemmin. Poikkeavuudessaan uusi levy olisi kenties pettymys monille, mutta se oli jotain, mikä oli tehtävä. Musa oli painavaa olematta raskasta ja olin siitä helvetin ylpeä. Ensimmäinen maistianen oli minun, Masan ja Vesa Rönnyn kaatopaikkakollaboraatio eli ”Mammanpoika”-biisin musiikkivideo. Toinen biisi, radiosingle “Aurora”, julkaistiin uusien verkkosivujen kanssa 5.11.2010. Itse levy saisi kauppojen keinovaloa odottaa: syyskuussa kuulimme julkaisun siirtyvän tammikuulle 2011. Niinpä tietenkin. Tämä oli vain yksi luoti 13 kuukauden sodassa. Tässä vaiheessa olin jo tottunut osumiin. Pelkkä kipu ei enää pysäyttäisi.

Entäs nyt?

Niin, entäpä nyt? Omakohtaisesti teen samaa kuin aina ennekin: odotan tulevaisuudelta enemmän kuin menneisyydeltä, sekä voittoja että vaikeuksia. Ja tietenkin väännän hulluna hommia Ruotiksen eteen. Teen parhaani, että bändi olisi mitä sen pitääkin olla. Kaikki tekevät. Jos meidän kuuluu kuolla, so effing be it. Jos meidän kuuluu nousta kuin Fenix ja näyttää närhen munat kaikille, olen mukana 100-prossaisesti. Ja vaikka viime vuodet olivat lievästi sanottuna helvetillisiä, emme luovuttaneet. Miksi luovuttaisimme nytkään? Ruotomieli on aina joutunut ja tulee kenties aina joutumaan tappelemaan maailmaansa vastaan. Olkoon niin. A-vitun-men. I´m ready to rock anybody and rock FOR everybody.

Tähän päättyy dokumentaarini tältä erää. Tarinamme jatkukoon, niin jatkukoon tämäkin. Siihen asti, hyvää vointia sekä sielun sitkeyttä rakastaa ja ymmärtää. Rokkaan ja rukoilen puolestanne, tehkää te samoin minulle. Tarvitsemme sitä itse kukin. With flowers!

- J. Aslak Räsänen

---