Ruotomieli – Delta City

Lyriikat: J. Aslak Räsänen

Käsi, laki & voima

mä soitin sulle yöllä
yöllä sulle sen sanoin
voit kiristää tuhannella vyöllä
janottaa tuhansin janoin
oman nimen ympärillä
se kaikki vain koetaan

on käsi
on laki
on voima

mun sydän on kuin rakko
jonka täyteen sua join
sen rakastaa on pakko
enää rakastaa se voi
ja kun se kello on loppuun lyönyt
kun se käy ei enää soimaan

jää vain käsi
vain laki
vain voima

palakoon kaikki tieto
palakoon kaupungit
loppukoon kaikki sieto
tuoleihin vartijat, vangit
sillä mitätöntä lienee
muurahaisten toiminta

kun on laki
on käsi
on voima

ja kaikki mitä voin mä sanoo
kaiken sanonut mä oon
kaikki sanottu on

mutta on käsi, on laki, on voima
on käsi, on laki, on voima
on käsi, on laki, on voima

Katulaulu

hei mä nään sä oot katukolli
sä tiedät miten huslataan
mutta meilläpäin kollit kovatkin
otetaan ja leikataan
leikataan!

tsekkaa tuo prinsessa tuolla
sen väri karannut on kasvoiltaan
mä sanon jointtiikin nopeammin
tuo perijäparka rullataan

mut eilinen oli villi
mitä sä teit potkujes eteen?
mä löysin yhden keijuluolan
ja yhden poimin sieltä talteen
talteen?
talteen!

ja me mentiin alle turpeen
nurkkaan tutun tutun
me törmättiin sen sohva ja
no, sä tiedät kulun jutun
sillä oli sinisiä ja mulla punaisia
no purppuraako siitä sit tuli?
en mä tiedä aivan sama

pitäiskö tsekata tuon höyryt?
mä veikkaan se jo kylmä on
mut hei, veska, kengät ja kruunu
huuda jos näät kalteriauton
kalteriauton!

ei sillä juuri muuta ollut
ei silti vanheta tässä
pari jenii, pari benniee
muutama rööki läjässä
mitäs sä täällä lakaisetkaan
pölyjä mun nurkista?
ah, mut sun perseestäs valuttaa
hunajaa kuin purkista

joko ne laittaa suhun
niin kuin lapset kolikoitaan possuihin
mä kyllä näen miksi ne sun luo tulee
kyllästyttyään
kotitussuihin

ja ne apinat, ne raahaa sut ylös
mut on liukas se korkea latu
ja kun sä putoot, sä putoot lujaa
ja sut vastaan ottaa vain katu

Avaruusamme

mun mielialasormus kiiluu ja vilkkuu
lähtömerkiksi kohti kelmeää kuuta
joka taivaalla planeettaamme ilkkuu
äänettä soittaen kraatterisuutaan

mä aion antaa kaoottisen ojennuksen
savuaville renkaille Saturnuksen

nyt 10 000 kosmista Laikaa
ulvoen vetää meitä yhtä aikaa
pitkin tätä mystistä Maitotietä
kanssani valovuosi tää tyttö vietä

mä aion antaa kaoottisen ojennuksen
savuaville renkaille Saturnuksen

hei hei hei hei

taivaan Tamburiinimiehen raajat vatkaa
Daavidin styrkkari kuumenee
ohi Auringon jatketaan me matkaa
tajuntamme äänet sumenee

tää ei oo taivas, tää ei oo Maa
ei täällä oo hierarkiaa

kolmas kivi Auringon
tanssii vastapäivään tangon
ja pikakelaa eventit historian
takaperin unen oblivion

tää ei oo taivas, tää ei oo Maa
ei täällä oo hierarkiaa

hei hei hei hei

suuri välähdys käy takalasissamme
mut matkaa jatkaa avaruusamme
ja kelluu tulevissa muistoissa
entinen sinivihreä planeettamme

mä aion antaa kaoottisen ojennuksen
savuaville renkaille Saturnuksen
10 000 kosmista Laikaa
ulvoen vetää meitä yhtä aikaa
pitkin tätä mystistä Maitotietä
kanssani valovuosi tää tyttö vietä

hei hei hei hei

Radan tuolla puolen

kova onni löi käden kylmän
kapusivat diilit puihin
kova rauta lauloi luodit
kylmiin luihin
myötä vastatuulen
neulaani mä nuollen
ajauduin maalle pahalle
radan tuolle puolen

on leka tämä mun kamiina
pelko mua juoksuttaa
kyisiin uniin öisin
mua tuomet tuoksuttaa
käy alati tuuli haavojaan se nuollen
eikä ruoste nuku koskaan
radan tuolla puolen

et ole kuullut musta toviin, äiti
älä tiedä missä mä oon
äläkä muista musta mitään, äiti
ja yöksi lyö oves lukkoon
ja tiedä mä en kanna ikeitä huolen
jos vain et mua seuraa
radan tuolle puolen

mä näin sun kasvot
joen toisell´ rannalla
puolellani virtaa
jälkesi sannalla
johti ne mut luokses
yli toisell´ puolelle
ja hyvästini heitin lialle ja huolelle
mä sanoin saappaani saat
kun mä kuolen
sä ne löydät kun sä eksyt
radan tuolle puolen
radan tuolle puolen

Balladi rakkauden rumista otteista

jotkut niistä haluaa, ne haluaa sut hukuttaa
jotkut niistä haluaa, ne haluaa sut vain kuristaa
jotkut niistä tekee, ne tekee itsestään nuijan
joka mustelmille sut haluaa rakastaa
sut haluaa rakastaa

ja kun sä istut, sä istut siinä
annat mun vain, annat mun vain seistä
mä nään sä oot, mä nään sä oot
vain yksi heistä

jotkut niistä haluaa, ne haluaa sut omistaa
jotkut niistä haluaa sun maksavan juomistaan
jotkut niistä haluu, ne haluu haudata sut multaan
ja susta lisää kidutettavia kasvattaa
kidutettavia kasvattaa

ja kun sä istut, sä istut siinä
annat mun vain, annat mun vain seistä
mä nään sä oot, mä nään sä oot
vain yksi heistä

jotkut niistä sä haluat, sä haluat majoittaa
joidenkin hallitukset sä haluat hajottaa
joskus huonommin ja joskus sä paremmin
hyvät ja pahat aikeesi osaat ajoittaa
sä osaat ajoittaa

ja kun sä istut, sä istut siinä
annat mun vain, annat mun vain seistä
mä nään sä oot, mä nään sä oot
vain yksi heistä

joskus se taika, se taika sut lumoaa
joskus sen maksamas auringonnousun
ne päälle sun kumoaa
joskus ne tahtoo nähdä, nähdä sinunkin voittavan
mutta vislauksen viimeisen sä tiedät niiden soittavan

se sanoi mulle ota tää kituva valssi, mä menin ja otin
viiniltä mä poimin sen ja mä vein sen kotiin
istutin uudestaan, mä juttelin ja juotin
se imi sitä nektaria mitä mä sille tuotin
mitä mä sille tuotin

ja kun se siinä sängyllä makaa ja
rystysin valkein puristaa mun lakanaa
juurista multaani pois veistän
mä huomaan että oon yksi heistä
ja niin mä istun, mä istun siinä
kun kätesi ruttaa käteistä
mä nään mä oon, mä nään mä oon
vain yksi heistä

Kuka sinä olet

on punaisia ruusut ja sinisiä vuokot
sä tiedät, mustana hiili kiiltää
ja keltaisina loimuaa kokot
sä tiedät, on valkoisia hanget ja vihreitä ruohot
mut tiedätkö, baby, kuka sä oot

sulla on kaunis hymy ja pienet kädet
on kirkkaat silmäs, hei sä niillä kaiken kai näet
ja voit kaiken saada, mitä vain sä tahdot
mut voitko sanoo, kuka sä oot

sun isäs on vauras mut rehellinen
ja sun äitis on kaunis ja siskos kai onnellinen
oot aina halunnut läpi sun eit ja joot
mut haluut sä tietää nyt, baby, kuka sä oot

märkä katu kiiltää, hiostaa yö
kerta toisensa perää sun kehos lyöntejä syö
mascaran raskaat ripses ne toisiaan takoo
sä tiedätkö lainkaan nyt, baby, hei kuka sä oot

on autio aamu aution tien
roikkuu usvassa muisto kylmän hien
sanansa nielleet on nää tienoot
sä saitko koskaan selville, baby, kuka sä oot

(Ei soinut) Iloisesti bama lama loo

penkki alkoi polttaa persettä Romeon
missä sydän tai peti, siellä houmi on
sanoi kato kun mun jalkani väpättää
kuuntele mun pumppuu kun se läpättää

ja alkaa kyteä sisälläni mun
kun paikoilleni mä jumitun
sä ennen pitkää temppuihini turtuisit
sut kuivattaisin ja sä murtuisit

ei soinut iloisesti bama lama loo
ei kevyesti yabba dabba doo
ei väkevästi ajat ne muuttuu
vain yksi love you, ei yhtään love you too

ei uskaltanut suudelmia vaatia
ei suunnitelmia laatia
reppunsa otti kuin puukon selkään
kuin karhunrautaan astui kenkiinsä

no ala mennä jos mennä täytyy
nähdään taas jos naama näkyy
mut kun koti-ikävä se korvaasi rääkyy
voi eri nahoissa olla jo tää kyy

ei soinut iloisesti bama lama loo
ei kevyesti yabba dabba doo
ei väkevästi ajat ne muuttuu
vain yksi love you, ei yhtään love you too

on toisen pirun vaikeaa ymmärtää
mitä toinen ei osaa eikä yritä selittää
liekö mitään luotu on edes kestämään
ei lovee, ei lohtuu, ei edes häpeää

mut missä käräjissä mut tuomittiin
tähän haluun ja näihin tunteisiin
kai kulkee onnen viillot lävitseni
kun kitken itsestäni mä itseni

ja silloin soi iloisesti bama lama loo
ja kevyesti yabba dabba doo
ja väkevästi ajat ne muuttuu
ja yksi love you ja love you too

Ajovalot

mä ajan, mua pelottaa
ajovalot puree yön mustaa kättä
toisensa jälkeen syttyy tupakka
ja se loppuun palaa imemättä

mä vilkutan myöhässä jos ollenkaan
en merkkiä tarvi kun mä ohitan
en kenenkään puolella enkä vastaan
ja en ole vailla mitään
ja mitään en mä jaa

hei sinipunasilmä mua ethän huomaa
mua ethän näe, annathan vain ajaa
ei löydy mulle jaetuista korteista
patajätkähaita paksumpaa

ei, herra, mä en ole tehnyt mitään
mä vannon, mulla ei ole mitään myönnettävää
en ole tulossa yhtään mistään
en menossa yhtään mihinkään

musta vain alkoi tuntua
että ne kirsikkapuut
jotka mä istutin multaan pihamaan
ne hiipi mun kaulalle
ja mä vannon
ne aikoi mut kuristaa
ja niin mä lähdin

ja kun mä näin takalasissani
kuun tuo nousevan
kuin susi en voinut kuin ulvoa
ja mä menin että oo-oo-oo

ja jos mä vauhdissa ääreen ratin nyt nukahdan
ja läpi sillan kaiteen mä pamahdan
se olkoon niin, herra, en aio pysähtyy
iättömyydessä mä matkaani jatkan

Tornilaulu

rakensi laulusta tornin
se mun päälle kaatui
sen vanhat tiilet
jo aikaa sitten haljenneet

luona sen joka päivä
myös kun päivä yöksi maatui
te näitte mut
mä uudet aamut valjenneet

luja se oli kerran
iskuilta antoi suojan
jo mailien päähän näin
sieltä jobinpostin tuojan

ylimmissä kerroksissa
kammo kai korkean paikan
sheikkas jalkoja niin
että tunsi läsnäolon Luojan

rakensin laulusta tornin
mutsi mietti minkä takii
ryhtyä moiseen puuhaan
olisit mennyt vaikka lukeen lakii

en osannut selittää
vaikka tiesin on niin kornii
pyhittää elo pystyttääkseen
jotain hyödytöntä tornii

rakensin laulusta tornin
tiesin sen heikot puolet
tiesin sen vahvuudet
tiesin sen noidannuolet

tiesin se näkyi kauas
tiesin se vallattaisiin
en voisi vain vierestä katsoo
kun se latteaksi tallattaisiin

mä otin sen saman lekan
mi rakensikin
mä otin ja rikki löin
kiven joka ikisen

rakensin laulusta tornin
se on nostalgiaa enää
mut uusia nousee
ja niitä nousee kuin heinää

ja mihin torneja tarvitaan
miksi niiden täytyy seistä
katsos kun tornia kuuntelee
se meille kertoo aina jotain
meistä