Ruotomieli – Koiruohobluesband

Lyriikat: J. Aslak Räsänen

Näänkö valon?

Tuli Rakkaus röökitauolla
se mua vastaan.
Mä kysyin: “Mitä sä Letontielllä teet?”
se sanoi: “Ohimatkalla Nebraskaan.”
Ja se kysyi: “Hei lähdetkö mukaan?”
Mä sanoin: “Mulla on tekemistä täällä.”
“Okei. Mutta vielä me poika tavataan
sopivammalla säällä”.
Ja mennessään se lauloi:
“Mä tiedän yksinäisyytesi palon
ja pimeydestäs huolimatta
säkin haluat nähdä valon.” Uhh!

Mä olin sekaisin kuin seinäkello,
joo mä kävin ylikiekkaa.
Mä silmät ja korvat putsasin,
josko niissä ollut hiekkaa.
Kun ei oo Lempi tuo ikinä ollut
mulle ystäväni ylin,
mä en tunne mut mä tiedän sen
ja sen partateräisen sylin.
Mä oon niin kyyninen ja vaikea,
silti miettiä mä alon:
onko mussakin se vika ihmisen
et mäkin haluan nähdä valon? Allrite now!

Niin mä lapion syrjään laitoin,
pystynyt en keskittymään.
Niskat taivaisiin mä taitoin
ja rupesin neuvoo mä kysymään.
Ja niin Herralle mä huusin:
“Hei äijä laita lamppu päälle, haloo!
Ja kerro mikä vitun juttu tää on,
et mäkin haluun muka nähdä valon!”
Se sano: “Ihminen oot, se pois usko,
siit´täytyy kärsiä, nauttia ja laulaa.
Kato niin valo, armo kuin aamurusko,
ne kaikki tulee ajallaan.”

Ja nyt kaikki tekee lempee
tai ne junaa odottavat,
sillä nää päivät on hauraat kuin sydämet
tai leikkijunat koottavat.
Ja jengi tietää, on tulleet päivät
tehdä niin kuin niistä tuntuu:
laittaa se laaki menemään,
pukee tai riisuu se huntu.
Ja enää pyydettäväksi mulle jää,
jos pääsen sisään mä Lemmen taloon,
ainoo mitä mä kehtaan pyytääkkään:
ett´ mäkin saisin nähdä valon. Ow!

Näänkö valon, jos mä polvistun?
Näänkö valon, jos kasvan, aikuistun?
Näänkö valon, jos tavoistani mä luovun?
Ei, en usko niin.

Varsilta ojien Oulun

Varsilta ojien Oulun
palasia poimin vittujen
Meidän levy missas joulun kevään kaiken muun
Yli kustiin suunnitelmien sovittujen

Mulla ois auki mun hanat
joo, mä vuodan kuiviin
Hey, laittakaa talteen tää tavara
ja tulppa mun lavuaariin

Mä oon nälkäinen, mä oon työtön
Pian kuosistani mä haihdun
ja oon olematon niin kuin yö yötön
kesän ´04 hukatun, yeh!

Laitetaanko rattaat alle
bensat imetään?
Painoa saappaalle
määränpääksi “pois” nimetään?
Tää hetki hukattu on ellei toimita nyt
Aika itkien odottaa on niin vitun päättynyt

Ne sanoo kylläisyys katseen lasittaa
- mun öögat lävistää seiniä
Hei juomaa tuokaa, mua janottaa
syötyäni talven vain heiniä! Hey!

Häviäjät

Älä tuu selittään, äiti, vaan kuuntele tää juttu, tää menee näin:
mä oon 20 vuotta kuunnellu sua
miten mä oon syntynyt väärinpäin.
En katkeruuttas aio jakaa,
saappaas alta ollu jo vuosia pois.
Tää on mun elämä nyt,
eikö sun saappaas mun jo sitä elää sois?

20 vuotta vietin kanssas siinä talossa,
mutta sun on aika nähdä asiat siinä valossa,
että mulla liehuu omat liput nyt omassa salossa.
Niin jos ei se potkiminen oo loppu,
se potkiminen loppuu.
Jos ei potkiminen oo loppu,
se potkiminen loppuu nyt.

Hei punaniskaidiootti, joka vedit mua koko yläasteen ajan dunkkuun:
hyvää Kusipään-päivää! Vedän kunniaksesi vaikka lekan punkkuu.
Et elämästä mitään ymmärtänyt oo – ei kukaan sitä sulta oottanutkaan
kun herneaivot hylkii järkeä, ja ongelmanratkaisu on tarttua mutkaan.

Monta vuotta vietin kanssas siinä talossa,
on aika isänmaatas katsoo eri valossa
kun perseen pyyhkimä lippus roihuaa nyt salossa.
Kato, jos ei potkiminen oo loppu,
se potkiminen loppuu.
Jos ei potkiminen oo loppu,
se potkiminen loppuu
ja se loppuu nyt:

Kun me kaikki häviäjät, epäonnistujat ja yksinäiset
häviäjät, juurettomat erilaiset
rohkeuden rippeet kerätään me kolehtiin
jolla ostetaan me oikeudet meidän elämiin
ja huudetaan:
painukaa helvettiin!

Hei Neiti-normaali, älä nyt säiky,
älä dallaspullaas tukehdu.
Usko pois, mä tiedän mitä teen,
mikä oon ja miten pukeudun.
En ymmärrystäs vaadi,
vaan hyväksyntää että oon ihmistä joka sentti.
Tää on vain meidän tapa elää
ja elämäntapa on aina statementti.

Katsos: me ollaan ne, jotka dyykkaa joutuu syödäkseen,
jotka elää lempiäkseen, ei lyödäkseen.
Ja se meidän monottaminen, se tulee päätökseen:
kato, jos ei potkiminen oo loppu,
se potkiminen loppuu.
Jos ei potkiminen oo loppu,
se vitun potkiminen loppuu nyt:

Kun me kaikki häviäjät, epäonnistujat ja yksinäiset
häviäjät, juurettomat, erilaiset
Kun me kaikki häviäjät, varattomat ja vähemmistöt
häviäjät ja suoritusyhteiskunnan hylkiöt
rohkeuden rippeet kerätään me kolehtiin
jolla ostetaan me oikeudet meidän elämiin
ja huudetaan:
painukaa helvettiin!

Elämä kuin torakka

Elämä kuin torakka on
- se joskus hauska nurin on laittaa
ja kuin vähämielinen, päätään
äidin kohdussa uittaa

Idiootit jonon ohi kompuroi
ja portsaria ne moikkaa
mutta kun mä kop-kop-koputtelen
porttiin taivaan, ne ei tuu mulle avaamaan

Sekopäiset puut taivaita kohti pyrkii
vaikk´ joku aina ne nurin riehuu
mutta onko kukaan niin pyhä, niin viaton
kun liekehtivä torni se kiehuu

ettei sietäisi palossa olla
ja savua haistaa,
pahat tekonsa maksaa
ja häkää maistaa?
Ei kukaan, ei yksikään:
en minä, et sinäkään

Mä heikko ollut oon,
sitä en kiellä
On talven luiset leuat syöneet
miestä Letontiellä

Mä tiukua taakse
vääntää jos voisin,
harharetkeni toisin
ehkä kompuroisin

Ei eloni pimeys oo talveni risti
vaan lempesi puute,
mä sen oon nisti
Majamme paloi, mä palaa sen annoin
ja enää kytevässä maassa hävetä mä voin

Yksi hyvä kuppi kahvia

Ois aikaa vielä yhelle hyvälle sätkälle
ois aikaa vielä yhelle laulunpätkälle
ois aikaa vielä yhelle pitkälle tummalle
ois aikaa vielä yhelle jutulle kummalle

ois aikaa vielä yhelle tuppimatsille
ois aikaa vielä yhelle heinäsatsille
ois aikaa vielä yhelle bluusibiisille
mut mä vedän sen mikä saa mut mielelle iisille

Yksi hyvä kuppi kahvii
ja sit mä meen
yks hyvä kuppi kahvii
ja sit mä meen

ois aikaa vielä yhelle pikku mutkalle
ois aikaa hetkeks boltsi laittaa tutkalle
ois aikaa vielä maapallo pois potkii raiteiltaan,
ois aikaa hyppääjät houkutella pois kaiteiltaan

ois aikaa vielä yhelle hyvälle suudelmalle
aikaa olis vielä hetkeksi mun jäädä sun alle
aikaa olis vielä jauhaa, huitoo lillinkikauhaa
mut pauhaa pää ja rykii sielu, ne pyytää nyt omaa rauhaa

Siis yksi hyvä kuppi kahvii
ja sit mä meen
yks hyvä kuppi kahvii
ja sit mä meen

16

Hei, kuustoista
tuu teelle mun asuntoon.
Hei kuustoista,
tuu teelle mun asuntoon.
Hei kuustoista,
lähtäänkö ajelulle?

Mä kerron kirjoista, joita et oo lukenut.
Mä puhun paikoista, joita sä et tiedäkään.
Ja kun sä vastaavasti mulle selität,
kohteliaasti istun hiljaa sekä kuuntelen.
Mä oon niin lähellä mut sopivasti etäinen,
ett´ kosken sua vaan lämmöllä mun hengityksen. Mä sanon:

Hei, kuustoista
tuu teelle mun asuntoon.
Hei kuustoista,
tuu teelle mun asuntoon.
Hei kuustoista,
lähtäänkö ajelulle?

Sä et tunne ketään muuta,
jolla oma auto ois.
Isoveljesi jo muuttanut kotoa pois.
Sun äidinvaistot herää heti kun me mennään sisään.
Sä viettisikö aistit, joka kätketty sun pesään.
Oot niin viaton, mä korkkias vain löysytän
ja auki räjähdät ihan itsestään. Mä sanon:

Hei, kuustoista
tuu teelle mun asuntoon.
Hei kuustoista,
tuu teelle mun asuntoon.
Hei kuustoista,
lähtäänkö ajelulle? Yeah.

Hei kuustoista
kermaselkäs penkkiin nahkaiseen
painautuu kun renkaat asvalttia halkaisee.
Ne painautuu kun renkaat asvalttia halkaisee.

Kerran tunsin tytön

Joo, mä kerran tunsin tytön,
hänen kädet tuoksui hamppurasvalta
hänen kädet tuoksui hamppurasvalta makealta
mä siitä pidin kovin

Joo, mä kerran tunsin tytön,
jonka hampaat hieman vinot olivat
mut kun niiden hampaiden takaa sanansa soljuivat
mä niistä sulin, oi!

Mä kerran tunsin tytön, yeh
mä kerran tunsin tytön
mä kerran tunsin tytön

Joo, mä kerran tunsin tytön,
jonka vittu oli kuumaa hunajaa,
jonka hiukset oli hentoo, hentoo porkkanaa
Mä niitä koirana nuuhkin

Joo, mä kerran tunsin tytön
ja mä luulin se tuntis pojan tän
Tuntis sen kiihkon ja lämmön pintaa syvemmän
Mä pieleen luulin

Hey joo, mä kerran tunsin tytön,
joka riisui mun Rigbyn naamion
ja näytti mulle sen hirviön, mikä mä oon
joo, sen mikä mä oon, o-o-ohh
toiselle hirviölle oon

Woww, mä kerran tunsin tytön
Ow yeh kerran tunsin tytön
niin mä kerran tunsin
vain kerran wow wow
Okay here we go ye yeeeaahhh
Kerran tunsin, niin mä kerran ow yea
kah-ow jeh
Kuinka vitun väärässä voi ihminen olla, huh?

Jäinen päivä helvetin revisited

Mä tulin retkiltäni himaan
röökille, viinalle mä haisten
Soiden korvissa ujellus sähkökitaroiden
ja naurut halvat humalaisten naisten, hey

On niin lohtu olla täällä taas
känsää käsiss´, kuraa saappaass´
mut jos vastassa viileys tyhjän pedin,
paluuni päivä jäinen helvetin

Releeni heitin, syliisi romahdin
sut hetkeksi herättäen vain halatakseni
Kun mä lähdin soittaan, mä lähdin soittaan vain
soittaan vain muusani luo palatakseni, ow

On niin lohtu olla täällä taas
känsää käsiss´, kuraa saappaass´
mut jos vastassa viileys tyhjän pedin,
paluuni päivä jäinen helvetin

Kaakelipatjalta havahduin mä niin
Ei ollut pitkä matka toilettiin
Saappaat leguiss´, kammarissa lakanat koskemattomat
Taas haamujunan pillin tahtiin tanssittiin, kai

Oi ei, mä olen täällä taas
Känsää sieluss´, verta saappaass´
Ja kai lohdukseen vai toteaa:
helvetissä jäätä taas sataa

Oi ei, mä olen täällä taas
Känsää sieluss´, verta saappaass´
Ja kai lohdukseen vai toteaa:
helvetissä jäätä taas sataa
siellä jäätä taas sataa
jäätä taas sataa

Marrasenkeli

Alas ammutun, pudonneen
enkelin, näin sen
Ja häneen kauniin, kuraisen
torson rikkinäisen

Haulit poistin siivistä
höyhenet veriset pesin,
keräsin taltehen.
Niistä sinulle tyynyn tein
Niistä sinulle tyynyn tein

Enkelini mun, pieni.
Valaisit tieni, lämmitit syömmeni

Kotona tyttöni hiuksesi harjasi
hellästi niin
Liekkö minulle jutteli kun tuijotteli
enkelin tyhjiin silmiin:
“Oi lahjoita lohtusi tähdetön taivas,
kerro missä ammottaa suu
tämän pimeän säkin,
jossa suunnaton vaeltaa, yskäänsä tukehtuu.
Aaa, tukehtuu”

Enkelini mun, pieni
Lämmitit hetkeksi syömmeni,
valaisit mun tieni