Ruotomieli – Neonvarjot

Kaikki biisit säv. & san. Räsänen, sov. Ruotomieli.

EI PITKÄ MATKA ALAS

vuole nimikirjaimesi
mun olkapäähäni
kuu paistaa kuin
pääkallo mullasta

rikkinäiset munat
rikkinäisistä pesistä,
me torahampaattomat lapset yön
meidät on lokeroitu,
sokeroitu syntymäarkkuihin
se on destrokratiamme työ

mut beibi, laula vielä laulu
antaa ripun odottaa
on vielä helvetisti
taivasta mitä kadottaa

me ollaan mykän huutoja
emme kuulu mihinkään
on sama täydet keuhkolliset antaa
sä voit olla mun tautini
reppuselkääni hyppää
mä lupaan loppuun asti
sut tanssien kantaa

beibi, lauletaan vielä laulu
antaa ripun odottaa
on vielä helvetisti
taivasta mitä kadottaa
keinu äläkä huoli, jos naru katkeaa
ei pitkä matka alas pohjalta oo pudota

toiset murtuu sydämestä, toiset nupista
toiset sisään mentyään ei tuu enää ulos kopistaan
toiset maksaa ilmasta, jonka toiset omistaa
ja me joilla on vain toisemme
kuin torakat alas ropistaan

laula vielä laulu, antaa ripun odottaa
ja pidä pääsi vaikka ruumiisi väkisin otetaan
keinu äläkä huoli, jos naru katkeaa
ei pitkä matka alas pohjalta oo pudota

AURORA

hihastasi roikkui yhä univormun riekaleita
ranteessani sydämen jäämiä ja painaumia
oli kummallakin käännettynä kumpikin poski
vedimme samaa ilmaa ja Luoja että sekin koski

Aurora, hylyt rannalla
Aurora, kuun katkeran alla
kun se pois päin lähtien
tuijottamaan jäin tähtien
hiekkaan kirjoittamaa
stand up –tragiikkaa
ja halusin kuolla

olit täydellinen sotku, Pollock verestä ja lihasta
joka seinää pitkin notkui pielillään vain punaa vihaista
sama musta tyhjyys ulos silmistämme vuoti
ruletista jäljellä vain viimeinen luoti

Aurora, hylyt rannalla
Aurora, kuun katkeran alla
kun se pois päin lähtien
tuijottamaan jäin tähtien
hiekkaan kirjoittamaa
stand up -tragiikkaa
ja halusin kuolla

jotain jossain välähti juuri sen vähän verran
että löysit tyhjän sieluni jo hajalleen käytetyn kerran
ja niin nousivat ne aallot, ne meidät pesi ja alleen kastoi
kun puhkesivat säkit mi´ suolavetemme varastoi

Aurora, hylyt rannalla
Aurora, kuun katkeran alla
kun se pois päin lähtien
tuijottamaan jäit tähtien
hiekkaa ja kirjoittamaan
lisää stand up -tragiikkaa

Aurora, ne hylyt rannalla
Aurora, kuun katkeran alla
kun se pois päin lähtien
tuijottamaan jäit tähtien
hiekkaa ja kirjoittamaan
tätä stand up -tragiikkaa,
mä olin kuolla

ACCATTONE DI AMORE

hei tyttö, pummaatko mulle yhden yön
ja näytän kuinka huonosti sen voi käyttää
tähdet kasvoilleni lyöneet on
siksi saatan miltä näytän nyt näyttää

tiedä tämä vaatinut paljon on
paholaisen palovettä
olen palanut koko illan
janostani sanoa että

jos vain oisit yksinäinen
jos vain oisit yksinäinen myös
niin kuin oon
pummaisit mulle yhden yön

aamiaisen otin viskillä
brunssilla kumosin maltaisen
päivän lounastin tiskillä
ja iltaa odotin alta sen

ihmismeren mutaa tonkien
koska löydän aidon helmen, luulen niin
olen kalastanut kenkiä onkien vain
jotain laistas jolle heittää huuleni

jos vain oisit yksinäinen
jos vain oisit yksinäinen myös
niin kuin oon
pummaisit mulle yhden yön

mulla ei ole paljoa
varsinkaan mitään
jos löytäisit palankaan lohtua
sä saisit pitää sen
jos vain oisit yksinäinen

jo valo mustaa mekkoa raottaa
ja se millä väliä on alkaa kuolla pois
olisi mörrimöykyn aika kadota
jos vain et sä yksinäinen ois

yllä taivaan maatuvan tähdet
ilkeästi alas loistaen
katson kuinka kauniisti pois lähdet
katson itselleni toistaen
jos vain oisit yksinäinen

JÄLLEEN YKSI JOKU-TEKEE-JONKUN-TOISEN-JOLLEKIN-JOTAIN -BLUES

vaikka on naama Pacinon
ja virne sitkeä
vaikka sydän koomikon
saa klitsut itkemään

ja metodit mun sekopäisyyteen
avaimet iäisyyteen
hei hei hei

ja mielessä kaikki hulluus
mitä siellä voi itää
mutta jos mulla ei sua ole
beibi mulla ei ole mitään

vaikka on tabletilla tähtien tomua
ja kitarassa kiinalaiset kielet
kroppa täynnä kalleinta romua
ja kartanon pihassa pronssiset portinpielet

ja kun muut putoaa arkkuihin
jonotetaan mun f-f-f-f-farkkuihin
hei hei hei

ja on leikkikalut
joilla jumalia leikitään
mut jos mulla ei sua ole
beibi niillä ei tee mitään

olet kuin kangas, valkea ja notkea
joka mun täytyy saada sotkea
ja puristaa siihen värit kateuteni
kurkustasi ulos se mikä aikaa sitten
omastani jo meni

se pyhä joka pitää sut jaloillasi
a-a-a-ansojen edessä aloillasi
kun sulla on menettävänä mitä pitääkin
niin beibi beibi beibi beibi
mulla ei ole mitään

MAMMANPOIKA

entä jos vain vihaisimme toisiamme
että mitään toisistamme kannamme
joisin liikaa, sinä et ollenkaan
joo joo, mä oon muuttunut
enkä enää yksin niin katkera ja suuttunut
tai kyllästetty väärinkäsityksin
kun ei ole muutakaan

ja jos vain vihaisimme toisiamme
että toisiamme muistutamme
vaikka emme koskaan
toisiamme tunteneetkaan
ja vaikka tuoksusi yhä tunnenkin
ja kätesi kädessäni
et ole enää entisesi
sut unissani nähdessäni
mut mulla ei ole muutakaan

tiedän pelin säännöt
et enää näyttäytyä saa
vaikka kuinka haluaisin näyttää sulle
pari silmäparia palavaa
mut ehkä jo liikaa likavettä
on viemäristäni kulkenut
ja osan huoneista on
jo takalukkoon sulkenut tää

hullun mamman hullu mammanpoika
hullun mamman hullu mammanpoika
musta tuli hullun mamman hullu mammanpoika
hullun mamman hullu mammanpoika
hampaat irvessä kohti nisää: lisää!
hullun mamman hullu mammanpoika
siitä lähtien kun lähdit pois, isä

SUNNUNTAIAAMUN ALAKULO

mun hautuumaasaappaat
räjähtäneet ovat
ja satulani on verinen
painajaisten ratsuväet
perässäni tarpovat
pahaa vertani perien

mä paljain jaloin käyn
hevoseni on enää vain haamu
illan varjona mä näyn
alakulossa sunnuntaiaamun

olin tyhmä ja rakastin
päästin sen revitteleen
mä sille akilleeni näytin
kun annoin avaimeni
mun sydämeen
se sitä teräaseena käytti

mä paljain jaloin käyn
hevoseni on enää vain haamu
illan varjona mä näyn
alakulossa sunnuntaiaamun

vanhan joen juurella
mis´ vanha kirkko nukkui
kellot soineet ei, käet tapulissa kukkui
vanha silta tuleen syttyi
jokeen romahti ja hukkui
neonvarjoissa holvien
narri nauruun hajosi
sakan lailla lasin pohjaan väki vajosi
kun mutainen vesi peitti silmistäni kajosi

mä paljain jaloin käyn
hevoseni on enää vain haamu
illan varjona mä näyn
alakulossa sunnuntaiaamun

mut joka ainoa aamu
kun nostaa jaksan pääni
siellä minne jalkani jaksoi sen kantaa
mä kiroan ja kiitän mun tekijääni
kun se jälleen jaksoi yhden
alakuloaamun lisää antaa

ja joka ainoa aamunkoi
kun nostaa jaksan kipeän pääni
et´ alakuloni taas soi
mä kiroan ja kiitän mun tekijääni

mä paljain jaloin käyn
kitaraani kuin rock and roll haamu
kunnes varjona taas näyn
alakuloissa sunnuntaiaamun

TEURASTAJAN ROCK

teurastamolla sahaan lihaa
mun vasen nyrkki sporttaa “viha”
oikeassa maat pelikorttien
ja nikotiinitahrat norttien

kun ei myrkkyudun takaa valo enää vaikeroi
joskus kuulen kuinka haamujunan pilli soi

aamulla mestari sätti mut
illalla tyttöni jätti mut
yksin painajaiseeni
hajoamaan naiseeni

pillerihikisenä öisin piehtaroin
ja kuulen kuinka kaukaa haamujunan pilli soi

äänen luulin kuulevani
enkä tiennyt luulevani
en yöhöni eksyneeni
työhöni teuraaksi menneeni
ratkenneeni, katkenneeni

sadekoiraksi koira muuttuu
sateeseen kun koira juuttuu
ei takas enää kotiin haista
jos ei sade lakkaa eikä päivä paista
ei sade lakkaa eikä päivä paista

kuivuen nyt asun lukittua koppia
jossa elämää ei opeteta mut se pitää oppia
en olla enkä olemattakaan olla voi
kopissani aina haamujunan pilli soi
haamujunan pilli soi
ja se soi ja se soi ja se soi ja se soi

ASEISIIN RIISUNEET

mä joka päivä liemen teen
sä näyttelet unohtajaa
sä joka päivä lähdet käveleen
mutta routa perseen kotiin ajaa

sä kerrot mulle kysymyksin
mun mieli tekee taikuutta
olen kanssasi aina yksin
sinäkin, siltä vaikuttaa

olemme rauhanomaiset loisemme
sarkoihin parkkiintuneet
aina kunnes olemme toisemme
aseisiin riisuneet

painajaisteni pääosan
beibi sä omit sen
kuka öisin kulkeekaan
länkiesi lomitse

olemme rauhanomaiset loisemme
sarkoihin parkkiintuneet
aina kunnes olemme toisemme
aseisiin riisuneet
ja vuoksi julman taiteemme olemme
kärsineet ja riutuneet
aina kunnes olemme toisemme
aseisiin riisuneet

rafflesia ja kotkansiipi
imemme toisemme rei´ille
ja kuuma valo sisään hiipii
näille pimeille seinille

pidän pääni kylmänä pillerihiellä
olisin jo menossa helvettiin
ellet olisi tiellä

EI KENENKÄÄN LAPSI

kasa nahkaa ja lihaa
hellit sisälläsi vihaa
ja sua vitut kiinnostaa
sitä artikuloida

yösi makaat raadeltuna
ja raiteiltaan kuin syössyt juna
etkä päivät muuta voi kuin pahoinvoida
etkä päivät muuta voi kuin pahoinvoida

ei kenenkään lapsi, ei kenenkään verta
ei kenenkään vuoksi keho vaikertaa
ei kenellekään sukua
ja sydän ottaa lukua kuusitoista
se ottaa lukua kuusitoista

haluat leikata elimen irti isäsi
ja äitis on huora
miksi periä niiltä maailma
jossa kiero on suorinkin suora
jossa vain unelmia unelmista
soutava vuotava jolla
tiedottomuuteen uppoaa
kun parasta ja ainoaa
mitä tiedät on olla

ei kenenkään lapsi, ei kenenkään verta
ei kenenkään vuoksi keho vaikertaa
ei kenellekään sukua
ja sun pieni sydän ottaa lukua kuusitoista
se ottaa lukua kuusitoista
ja meitä on monta

KADONNEET KOIRAT

synnyin päivänä jona taivas oli
kulunut harmaaksi
missä syntymä ja kuolema vain
olivat varmaksi

ei kultaa lusikoissa
ei tulta pusikoissa
eläimiä ihmistarhoissa

vielä koittaa koiranpäivätkin
vielä voittaa häviäjätkin
ja nousee tallotut ja kellot soi

en ollut vahva, en ollut iso
jalkoihin mä jäin
mut kuin viemärinkansi
katsoin aina ylöspäin

koeteltiin mitä siedin
kun sävyt harmaudenkin vietiin
mulle jäi vain se mitä mietin

vielä koittaa koiranpäivätkin
vielä voittaa häviäjätkin
ja nousee tallotut ja kellot soi

jos mulla ei olisi tätä rakin onnea
mulla ei olisi mitään
jos löydät tän koiran kadonneen
voit sen pitää

ja kaikki ojassa me ollaan
ketarat ojollaan
yksi rotu, tuhat väkeä
ja vain toiset tähtiä näkevät

on toiset uppoavia laivoja
toiset uppoavia ankkureita
toiset koiria, toiset rankkureita

ja vielä koittaa koiranpäivätkin
vielä voittaa häviäjätkin
ja nousee tallotut
ja nousee tallotut