Vanha haiseva sydän

Ruotomieli on kieltämättä mielenkiintoinen yhdistelmä erilaisia musiikkityylejä: Näin äkkiseltään tulee mieleen ainakin CMX, Kotiteollisuus, ja Hellacopters… Miltä tuollainen bändi kuulostaa??? Ainakin helvetin vaikealta… Itse olen kuunnellut aika monta kertaa kyseisen bändin ep:n (nimeltään Vanha Haiseva Sydän), ja en ole vieläkään ihan täysin päässyt biiseihin sisään… Johtuisiko se mahdollisesti koko ajan eri tyylejä yhdistelevään musiikkiin? Vaiko todella hämäriin sanoihin, jotka ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin A.W. Yrjänän muinoin tarjoamat sanoitukset… En tiedä, helevetin vaikeaa musiikkia. Mutta pojat, tämähän on just sellaista kamaa mitä Bad Vugum etsii, joten levyä vaan kyseisen lafkanjohtoportaalle…

Ensimmäinen biisi, “Vanha haiseva sydän”, alkaa puhtaalla riffillä, josta tulee mieleen joku suomirokkibiisi, mutta onneksi särön ja mätön alkaessa ajatukset karkoittuvat pois… Ei tämä kyllä mielestäni ihan numetallia / vastaavaa ole vaan enemmänkin rankemman puoleista rokkia, silti ihan hyvää kamaa, tykkään kertosäkeestä, vaikka sanoitukset ampuvat hieman yli (tai sitten olen vaan helvetin typerä)… Miinusta tulee suht pitkästä sovituksesta (6.04 min), ainakin minun korvani alkoivat rasittumaan juuri ennen väliosiota, jossa sitten on mukana häijyjä soittimia (onko pojat löytäneet jostakin vanhan pimpparaudan???). Kappale on hyvä, ehkä vähän liian pitkä…

Toinen oma kappale on nimeltään “Rietas tihkuva laulu”, josta tulee mieleen jostakin syystä Guns N’ Roses (en tiedä miksi helvetissä) ja muutenkin koko biisissä on sellainen hyvin rullaava meininki, jota olen tottunut kuulemaan Hellacopters-levyillä. Katurokkia suomalaisilla lyriikoilla??? No ei nyt ihan, mutta todella kelpo biisi, en oikein osaa luokitella tätäkään mihinkään genreen, niin perverssiä musiikkia Ruotomieli vääntää…

Kolmantena biisinä ep:llä onkin sitten jo Hassisen Koneelta tuttu “Pelko” (tuttu ja tuttu, en ole kauheasti Hassisen masiinaa kuullut, ja tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin kyseisen biisin), biisi rullaa hyvin, hyvää matskua.

Entä mitä tältä platalta jää käteen, kysytte??? Hämärää kamaa, johon allekirjoittanut ei päässyt kunnolla mukaan, en tiedä mistä johtuu… Soitto toimii hyvin, samoin laulu, sovitukset ovat hyviä (paitsi ensimmäinen biisi helevetin pitkä…), kyllä tästä jotakin tulee (ja eikös Ruotomieli ole jo muutenkin ainakin Jyrki Hit Challengesta tuttu???), ainakin Bad Vugum saattaisi olla kiinnostunut jo nytten… Itse en niin kauheasti tykännyt kamasta, johtuen tuosta vaikeudesta. Kannattaa tsekata kotisivuilta mitä tykkää, omasta mielestäni tuotos oli 73 pisteen arvoinen.

-achr / Numetal.org

Vanha haiseva sydän

“Ohhoh” sanoin itselleni kun näin minkälaisen ja näköisen levyn olin saanut. Itsekseni ajattelin: “Demoko?”. Luettuani mukana tulleen “bion” selvisi, että kyseessä on omakustanne mcd, virallinen ja vielä debyytti sellainen. Eli periaatteessa kyse ei ole demosta, mutta levytys-sopimustahan tässä silti haetaan. Levy on siis sinkun kansissa, eikä näytä millään tavalla “demolta”, itseasiassa julkaisu “Vanha haiseva sydän” on sen verran tasokkaasti tehty, että ei tarvitse hävetä pätkääkään. Ja jos totta puhutaan, niin ei olisi todellakaan mikään ihme, jos Ruotomieli löytyisi joskus lähi-tulevaisuudessa jonkin Megamanian tai Spinefarmin “Ranka”:n kaltaiselta listalta…

“Vanha haiseva sydän”- singlestä muuten vielä sellainen seikka unohtui mainita, että kyseessä on erittäin rajoitettu 300 kipaleen painos, tai näin ainakin minun käsittääkseni. Musiikki-tyyli ei siis ole Ruotomielenkään tapauksessa metallia, mutta “asia painavaa ja tulkinta väkevää”, kuten biossa oltiin mainittu. No vaikkei kyse ole ihan metallista, niin vaikutteet ja soittajien taustat ovat varmasti metalli-painotteiset, sillä laulaja/kitaristi Janne Räsänen toiminee sattumoisin Grinisterin rumpalina ja eräs toinen henkilö vaikutti Embrazessa kolmen pitkäsoiton ajan. Kolmikko Ruotomieltä avustaa levyllä myös muutama toinenkin muusikko, mutta nyt enemmän itse biiseistä.

Levyn starttaa nimikko- “Vanha haiseva sydän”, ei Ruotomieltä huvittaisi ihan suomirokiksikaan kutsua, enemmänkin se on jotain CMX:n suunnalta, eli jotenkin punkimpaa materiaalia, kuitenkaan olematta sitä. Ja sanoitukset ovat.. sanoisinko, että ihan “peruskamaa”, eli ihan mukiinmenevät. Ykkös- biisissä on muuten myös vierailevana “starana” – Hopo, jonka soittimeksi ollaan mainittu harakka(?).

Tämä omakustanne on tallennettu Haukiputaan Musiikkipajalla ja masterointi on tapahtunut Neo- studiolla, joten ääni- politiikankin luulisi olevan aika nappi kunnossa. Todistahaan sen myös “Rietas tihkuva laulu”:kin, bändin on myös todettu olevan mukana myös tulevalla “Suomipunk 2000″- kokoelmallakin mm. Terveiden Käsien ja CMX:n seurassa, eli Ruotomielen tapauksessa EI siis todellakaan ole kyse mistään takapajulan autotalli- nuhapumpusta. Mutta kovin on rokit soundit…

Taaskin unohtui mainita se, että edellisessä biisissä oli vierailijana Oku Pellinen – taustalaulajana, mutta siinäpä se nyt tuli. Myös “Pelko”- kappaleessa on vierailija, Mari Maijala, jonka viulun soittoa on kuultavissa kovasti tässä Hassisen Kone- lainassa. Ikävä homma, etten ole kuullut alkuperäistä versiota, mutta ainakin Ruotomieli on onnistunut versioinnissaan, ja en todellakaan usko, että Ismo Alanko ja kumppanit ihan näin rankalla kädellä tulkitsivat tämän biisin. Maanmainio coveri! Ja saapahan Ruotomieli tuon coverinsakin ansiosta enemmän huomiota. Eli Ruotomielessä on siis todellakin kyse aivan valmiista kokoonpanosta, jolta ei puutu muutakuin lafka-sopimus, ja tämän Suomi-hevibuumin vallitessa (Viikate, Kotiteollisuus, jne..) ainakin olettaisi, ettei tuon sopimuksen saaminen olisi kovinkaan suuren kiven alla… 9-/10

-Tony / And Music For All…

Vanha haiseva sydän

1999 kesällä hajosi iskelmägrunge-akti Rooster ja raunioista nousi hieman toisenlainen ärräpää… nimittäin Ruotomieli. Jäsenet ovat kaikki vanhoja tuttuja Rooster-miehiä, ainoastaan pääasiallisena vokalistina toiminut “Musti” ei ole mukana. Eli Heikki Tiri hoitelee edelleen rummut, J.Matti Kenttälä bassopuolen ja tunnetuin jäsen on tieten Embrazen bassolistolta ja Grinisterin rytmipuolelta tuttu Janne Räsänen jolle on langennut kitaran ohella nyt myös vokalisointi-puoli. Edellämainittua lainatakseni, mitä ruotomieli on: “…ei välttämättä puhdasta metallia, mutta asia painavaa ja tulkinta väkevää.”

Singlen kuoriin pakattua, omakustanteiseksi viralliseksi debyytiksi kutsuttavaa äänitettä voi jo pelkästään ulkoisesti katsomalla sanoa vitun kovaksi tapaukseksi. Visuaalinen puoli on ollut aina kunnossa, mutta tämä on jo liikaa! Häikäisevän komeata katsottavaa, että onkohan musiikki yhtä häikäisevää.. Vanha haiseva sydän pitää sisällään kolme biisiä joista kaksi ensimmäistä on täysin bändin omaa säv.san.sov. -tuotantoa. Alku on ainakin mielenkiintoinen nimittäin nimikkokappale “vanha haiseva sydän” potkii vakuuttavasti perseelle soundillisesti eikä sävellys ole yhtään hullumpi. Mielenkiintoinen valinta on laittaa säröä suurinpiirtein joka paikkaan. Basso rätisee, kitarat rätisee ja kaikenkaikkiaan lauluunkin on istutettu säröä… melko raa´an kuuloista ja demon loppua kohden alkaa kuulija pakostakin kaivata jotakin “iisimpää” mukaan. Rajansa särön käytölläkin ja erityisesti kummassakin omassa biisissä kuultavaa laulajan örinäsooloa ilmankin olisi voinut elää aivan mahtavasti. Hyi helvetti, eihän tämän mitään punkrollia pitänyt olla.

En tiedä sitten johtuuko se leveysasteesta, pohjoisen purevista pakkasista vai mistä kun “rietas tihkuva laulu” -biisi tuo välittömästi mieleen erään Aki-Willen johtaman viemäriputkibändin alkuajat. Tosin mielleyhtymä katoaa siinä vaiheessa kun Ruotomieli saa biisin käyntiin ja alkaa levittää omaa räimettään jota olisi mukava luonnehtia vaikka 2000 vuoden sekoitukseksi Hassisen koneesta ja Pelle Miljoonasta. Melodiat ja sanat ovat kuin tuolta tuolta vuosien takaa ja aggressio, väkivaltaisuus, särö ja tuska on lainattu tämän hetken hevijunttauspuolelta. Värikäs konsepti Ruotomielellä on kaikenkaikkiaan kasassa. Konsepti pitää siis luonnollisesti sisällään ainekset melkoiseen teurastamiseen live-olosuhteissa.. ja taitaahan bändi keikkaillakin aika vankasti, en vain ole vielä live-aktia nähnyt joten ei kommentoida siitä sen enempää. Jyrki Hit Challenget ja muut on bändi kolunnut kuitenkin läpi ja ihan hyvällä menestyksellä. Vaikka voittoa ei tullutkaan niin varmoja saatte olla, että ei ainakaan paremmat voittaneet.. oli muistaakseni sellaista shittiä se koko voittajakolmikko että voi jeesus.

“Pelko”. Menin sitten mainitsemaan Hassisen koneen jo kertaalleen, mutta nyt täytyy ottaa kissa takaisin pöydälle koska tämä biisi on lainaus kyseisen bändin valikoimasta. Suhteellisen harvinaisen biisin on bändi valinnut joten suurelta osalta saattaa mennä coveri vähän ohitse jos ei satu lukemaan tarkasti kansituksia. Itsekkään en muista kyseisen biisin alkuperäistä versiota monesti kuulleen, mutta kyllä tämä versio kolisee ja kovemmin kuin alkuperäinen täällä suunnassa. Kiitos hyvin pitkälle Mari Maijalan kauniin uniikin viulustemman ja Janne Räsäsen persoonallisen laulun myötä! Nyt ymmärrän mitä sillä väkevällä tulkinnalla haettiin!

Lyhyesti sanottuna tällä “Vanha haiseva sydän” -äänitteellä on kaksi hyvää omaa biisiä, jotka kummatkin äityvät vain venymään vähän turhan vaativiksi kuuntelupaloiksi johtuen aika runsaista sovituksista ja puuduttavasta säröstä. Coveri kolisi parhaiten ei mahda mittään. Kannet, tekniikka ja asenne on kunnossa, kyllä on! Biiseihin toivoisin vähän enemmän tarttuvuutta, suvantokohtia, herkkyyttä ynnä muita sellaisia elementtejä jottei kuuntelusta tulisi näin ahdistava kokemusta. Jollain tavalla “pelko” -coverin tyylinen tavara istui helpommin kuulijaan, mutta jos suoraviivaisempi puristus on ollut tarkoituskin niin sillä hyvä koska kaikki poluthan tulvivat lopulta polviin asti huonoa verta…

-Juha Pakkala / Levyluola