Ruotopäiväkirja
Q: Alone again or...not? A: Not.
Levynteosta pidetään parin viikon paussi. Väliin kiilaavat keikkailun ilot & kauhut, jotka omalla kohdallani alkoivat - kuin mukamas olisivat koskaan loppuneet - Oulun Nukessa torstaina 12.11.09 J. Aslak Yksin & Kylmissään -akustisuudella. Mielipuolen ollessa valinnastani jäissä aina siihen asti, kunnes se sieltä kenties joskus päätetään sulattaa, teen tätä tehdessäni mitään Ruotomielestä sivussa. Screamer-songwreckerille tämä tuntuu nyt mielekkäältä foorumilta, tähän voi huoletta hukata itsensä ja pieleen mennessäänkin tietää ainakin menevänsä johonkin eikä vain pyörivänsä ympyrää. Nyt tätä ja Ruotista. Niin no joo, autanhan minä Lottaa silloin tällöin, seuraavan kerran kaiketi joulukuussa Oulun Tervasoihdussa (detaljit TBA). Jokatapauksessa, Nukessa setti oli seuraavanlainen:
1. Tornilaulu
2. Aseisiin riisuneet
3. Kuka sinä olet
4. Aurora (stand up -tragiikkaa)
5. Ei kenenkään lapsi
6. Mammanpoika
7. Etkö Luoja lohtuas lainais
8. Häviäjät
9. Rock and roll ghost (The Replacements -coveri)
Näköjään painopiste oli - yllätys, yllätys - Ruotomielen tekeillä olevan levyn julkaisemattomissa jutuissa. Vaan mitäpä sitten? Otin vapauden soittaa mitä ikinä huvitti, olihan illan ilmoitettu pääesiintyjä joku ihan muu kuin minä ja olihan varsinainen hommani kaiketi yleisöön kohdistuvan talouspoliittisen epätasapainon hämärtäminen siltä itseltään sumentaen sen arvostelukykyä kykyjeni äärirajoilla aina varsinaiseen aktiin asti, mikä ei liene koskaan liian herkullinen osa, mutta osa näitä mailapelejä niin kuin mailat itse pelejä. Ihan vitun täysillä ihan vitun aina (pidän artistinvapauden määfritelmään "täysillä"). Sillä kaikessa piilee aina tsänssi. Etukäteen ilmoitettuna pyrin kapuamaan lavalle - kun sinne näköjään on ihan pakko päästä - vain tehdäkseni parhaani/&=pahimpani, joista varmasti jompaa kumpaa tein nytkin. Koska kaikessa piilee tsänssi, vaikka ihan vain munata itsensä tai pilluilla menemään. Vaan se siitä.
Keskiviikkona, tätä kirjoittaessani jo huomenna, 18.11.09 Oulun 45 Specialissa on Ruotiksen vuoro. Perjantaina olemme Rovaniemellä (tällä kertaa Tivolissa mm. Moses Hazyn kanssa, mikä on kaikin puolin nasta juttu) ja lauantaina sooloilen taas koto-Oulussa, privaatisti, tosin. Sen jälkeen vihdoin taas levyn kimppuun, minkä äärellä pysynen, kunnes joulukuun keikkailun ilot & kauhut alkavat.
Vitusti hommaa koko ajan. Ns. oikeat duunit syö hommasta hohtoa tehden kaikesta oikeasti työlästä. Vaan ei se auta, "band´s gotta do what a band´s gotta do". Ja möykkääminen on vaivan arvoista. Näin hypnotisoin itseäni.
–J. Aslak, 17.11.2009
